Käsityöt ovat saaneet jäädä niille sijoilleen ja juuri tuota kirjoittaessa tajusin, että kaksi niistä on saatava hyvinkin pian valmiiksi, että ne saa maailmalle. Tiedän siis, että tänään kädet hikoilevat sukkapuikkojen kimpussa. Jo pelkkä ajatus villalangasta saa hikoilemaan. Ei voi mitään, itsepä olen työni valinnut.
Jotain olen sentään helteestä (ja matkustelusta...) huolimatta saanut aikaan. Tai oikeastaan saanut pidettyä kunnossa. Nimittäin parvekkeen kukkaset! Ja isin chili!
Vaikuttaisi siltä, että tästä saadaan vielä jotain satoakin :D Ainakin vihreitä paprikoita on melkoinen määrä. Muodoltaan ovat kyllä kovin habaneron näköisiä. Saas katsoa, yllätytäänkö sadonkorjuun aikaan. Täytynee ruveta selvittelemään, miten saan (jos saan...) tämän säilymään talven yli. Harkitsin istuttavani sen takapihalle, jossa aurinkoa riittää. Saman puolen parvekkeella sitä on nytkin kasvatettu. Välillä roikotettu auringossa ja välillä varjossa.
Näistä olen todella ylpeä. Minä, joka en ole juurikaan viherpeukalo, olen saanut alkukesällä istuttamani petuniat säilymään näin uhkeina kaikesta auringosta ja kuumuudesta huolimatta! Ja tavanomaisuudesta poiketen, tuli oltua melkein koko heinäkuu poissa kotoa.
.jpg)
Eilen istutin petunioiden seuraksi kaksi muurikelloa. Näillekin tulee löytymään paikka takapihalta, niin on sitten jotain, mikä saattaisi kukkia ensi syksynä. Taidan etsiä näille paikan ruukkuruusukokeiluni vierestä. Siitä saankin hauskan jutun kerrottavaksi myöhemmin :D
Tänään on palattava arkeen. Ja harmittaa nyt jo, etten ottanut virkkuutyötä junamatkalle. Mutta velvollisuudet pitää hoitaa ensin, mikä tarkoittaa tenttikirjaan perehtymistä. Siispä läppäri kiinni ja lukulasit päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti