Puikkokriisi...

Niin tietenkin. Siis miksi aina kiireen keskellä iskee kriisi?! Tällä kertaa puikkokriisi! Pitäisi tehdä tilaustyönä ristiäislahjaksi villatakki ja tarvitsen siihen 3,5 puikot. Lanka mulla jo olikin. (Tästä ei tule KyJy-työtä, koska haluan saada KyJyilyt valmiiksi ja "tuotantoteknisistä" syistä, tuossa saattaa hetki vierähtää. Haittaako muilla työt harrastuksia?! Onneksi tilaaja oli ajoissa liikkeellä!) Ei muutakuin kääntämään kaikki käsityöjemmat (ja niitähän riittää!!!), josko sellaiset jostain löytyisi.

Koko huushollissa on vain yhdet 3,5 koon pitkät puikot, joissa roikkui tälläinen pitsikaistale. Valitan kuvan laatua, mutta tässä oli värit parhaiten kohdillaan. Tästä piti tulla tytölle hihatin jo viime kesäksi, mutta siinä se vielä nökötti. Ja kuten arvata saattaa, niin se ei todellakaan olisi enää päälle sopinut vaikka olisin sen valmiiksi jatkanut. Ja tarkkasilmäiset varmasti erottavat tuolla yhden rivin nurjaa. Saattaa "ehkä" johtua siitä, että menin niin pahasti kuviossa sekaisin, että oli tehtävä tuollainen paniikkiratkaisu... Siispä päättelemään. Nyt on nukensänkyyn päiväpeite ja minulla vapaat puikot!

Enää pitäisi löytää se ohje... *Mutinaa*

Voi pyhä KyJyys :D

Tunnustakaa! Kuka on varastanut kalenteristani yhden kuukauden! Katson häntä pahalla silmällä ja sanon MUR!

Iskee kohta niin sanottu "panik". Äännetään siis ruotsalaisittain. Se on jotenkin hienostuneempi kuin suomeksi. Onhan se ihan eri sanoa "panik" kuin "paniikki". Ensimmäinen kuvailee hienostuneesti ihan pienen pientä ongelman tapaista, josta ei pidä hätääntyä. Jälkimmäinen saa jo soittamaan hätänumeroon, auttavaan puhelimeen, äidille ja Neiti ajalle. Miksiköhän minulle tuli tuosta ihan Solsidan mieleen...

KyJy-listani ei tunnu kasvavan. Ei millään tasolla. Aloittamattomia on vielä vino pino, eikä mitään tule valmiiksi. Ja nyt tässä kohdassa minut tuntevat ihmiset ajattelevat: "tyypillistä" :D Ja tänään heräsin todellisuuteen. 5,5 viikkoa syyskuun loppuun. Niin ja pari hassua päivää päälle, mutta kuka niistä välittää... Mihin on mennyt kaksi kuukautta!!! Ja mitä olen sinä aikana tehnyt, koska näiden KyJy:jen lisäksi myös muutamat opintosuoritukset ovat myöhässä!!! Kotona ei ole siivottu ja takapiha rehottaa. Isin chili voi hyvin. Siinäkö se? Koko kesän saavutus on se, että isin chili voi hyvin.

Voi elämän kevät! Ei kun kesä...

Helteen hyydyttämä

Mahdotonta tämä ainainen helle! Ja odottakaahan vain, niin talvella valitan pakkasesta. Eikös se niin mene, että keskivertoihminen ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen :D

Käsityöt ovat saaneet jäädä niille sijoilleen ja juuri tuota kirjoittaessa tajusin, että kaksi niistä on saatava hyvinkin pian valmiiksi, että ne saa maailmalle. Tiedän siis, että tänään kädet hikoilevat sukkapuikkojen kimpussa. Jo pelkkä ajatus villalangasta saa hikoilemaan. Ei voi mitään, itsepä olen työni valinnut.

Jotain olen sentään helteestä (ja matkustelusta...) huolimatta saanut aikaan. Tai oikeastaan saanut pidettyä kunnossa. Nimittäin parvekkeen kukkaset! Ja isin chili!

 Vaikuttaisi siltä, että tästä saadaan vielä jotain satoakin :D Ainakin vihreitä paprikoita on melkoinen määrä. Muodoltaan ovat kyllä kovin habaneron näköisiä. Saas katsoa, yllätytäänkö sadonkorjuun aikaan. Täytynee ruveta selvittelemään, miten saan (jos saan...) tämän säilymään talven yli. Harkitsin istuttavani sen takapihalle, jossa aurinkoa riittää. Saman puolen parvekkeella sitä on nytkin kasvatettu. Välillä roikotettu auringossa ja välillä varjossa.

Näistä olen todella ylpeä. Minä, joka en ole juurikaan viherpeukalo, olen saanut alkukesällä istuttamani petuniat säilymään näin uhkeina kaikesta auringosta ja kuumuudesta huolimatta! Ja tavanomaisuudesta poiketen, tuli oltua melkein koko heinäkuu poissa kotoa.

Eilen istutin petunioiden seuraksi kaksi muurikelloa. Näillekin tulee löytymään paikka takapihalta, niin on sitten jotain, mikä saattaisi kukkia ensi syksynä. Taidan etsiä näille paikan ruukkuruusukokeiluni vierestä. Siitä saankin hauskan jutun kerrottavaksi myöhemmin :D

Tänään on palattava arkeen. Ja harmittaa nyt jo, etten ottanut virkkuutyötä junamatkalle. Mutta velvollisuudet pitää hoitaa ensin, mikä tarkoittaa tenttikirjaan perehtymistä. Siispä läppäri kiinni ja lukulasit päähän.