Ei päivää ilman...

Tänään olen ollut tuottelias. Käsitöille on aikaa rajallisesti, mutta tänään sain jostain virtaa päätellä kaksi KyJy-työtä. Täällä on lista ja täällä kuvat.

Tawashit lähtevät kesälahjoina tyttären päiväkodin hoitajille.

En vain oikein osaa panostaa paketointiin. No, se annettakoon minulle anteeksi, koska ajatushan on tärkein. Ja sitähän tässä on taas ollut liikkeellä roppakaupalla :)

Nyt on puikoilla Wingspan. Olen jo pitkään sitä himoinnut ja nyt sen teen. Pitänee heilauttaa puikoille myös ainakin yhdet junasukat, että pikkumies saa ne ennen talvea. Eikös se seuraa heti näin syksyn perään?

Olin jo ihan varma, että eilinen raekuuro oli kuolinisku petunioilleni, mutta niin ne vain edelleen rehottavat, kuin ei olisi mitään rakeita tullutkaan. Västäräkki tuli keikistelemään parvekkeen kaiteelle. Sillä on kaikki höyhenet törröllään ja kaulaa ei näy ollenkaan. Seisoo vielä hassusti yhdellä jalalla. Onkohan silläkin kylmä? Harmi, että kamera on taas toisaalla. En saa kännykällä hyvää kuvaa näin kaukaa.

5:2 päiväkirja siirtyy omaan blogiin

Jatkossa tuo 5:2 päiväkirja tulee olemaan omassa blogissaan. Löydät sen täältä :) Jätän kuitenkin vanhat päiväkirjamerkinnät vielä tänne näkösälle, vaikka olekin ne jo uuteen blogiin käynyt siirtämässä.

Vielä on tehtävä uusi päiväkirjamerkintä ja sitten kutsuu sohva sekä KyJy-haaste ;)

Mikä kesä!?

Kolea ja kalsea keskikesän juhla tulossa. Tähän vuoteen tuntuu sopivan hyvin se lausahdus, että Suomessa on 3 kuukautta kylmää ja 9 kuukautta prkleen kylmää... Anteeksi ruma sana :)

Kylmästä huolimatta näyttää parvekkeeni kukkaloisto oikein hyvinvoivalta. Samoin hyvin näyttää voivan isin chili! Se kasvaa amppeliruukussa, muttei tällä hetkellä ole roikkumassa. Pelkäsin, että tuuli pudottaa sen...

Ensimmäistä kertaa ollaan tällaista kokeilemassa ja eilen tehdyn tarkistuksen perusteella sieltä näyttäisi olevan jotain tulossakin, kuten kuvista näkyy!!! Laatu ei ole paras mahdollinen, siis kuvassa. Chilistä odotetaan erittäin laadukasta, joskin ehkä vähäistä, satoa :D

Tyttären hoitopaikassa on kaksi hoitajaa lähdössä kesän jälkeen jatkamaan muualla, joten pitihän sitä kiitoslahjat tehdä. Ja mikä sen mukavampaa kuin saunahunaja, palasaippua ja virkattu tawashi! Vähänkö nauroin noita ruskeita pesuohjelappuja, kun sain ne kiinnitettyä. Ne tuli tehtyä vähän "vinkula-vinkula"... No, käsityö, käsityö ;)

Tuo tawashi on vielä kaiken lisäksi erittäin helppo tehdä. Ohjeen, ja ihan opastuskuvien kanssa, löytää esimerkiksi Punomon sivuilta. Sieltä löytyy hyviä perusohjeita (kuten erilaiset silmukat) myös aloitteleville virkkaajille.

Toivottelen teille kaikille hyvää juhannusta Valvomon Mikä kesä -biisin tahtiin!


"Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa,
kohta pääsee rytmiin, hypnoosiin ja transsiin.
Päättymättömät illat, polttamattomat sillat,
aamuhetken taikaa, keskikesän aikaa."

PS. Huomenna se sitten viimeinkin alkaa! Ja tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti huomenna :D Meinasin ottaa varaslähdön...
  

Elämässä pitää olla tavoitteita...

...Nyt niitä on 20!!!

Hittolainen, taas uusi käsityöhullutus!

Facebookin Löysäpipoisissa neulojissa pistettiin pystyyn Löysäpipoisten KyJy eli kesäyöstä-jouluyöhön. Samainen projekti on alkamassa myös Novitan Neulomossa, joka kuitenkin vaatii Novitan tunnukset.

Primus motorina tässä FB-ryhmässä ovat häärineet Lankakori sekaisin -blogin Katja ja Koukussa-blogin Hanna. Katjan blogiin vievä linkki menee suoraan hänen kirjoittamaansa KyJy 2014 esittelyyn, joten en nyt kopioi sitä enää tänne.

Aloittelin jo listaa näistä KyJy-töistäni, en vain vielä keksinyt kaikkia 20 kappaletta. En haluaisi tehdä mitään sellaista, joka olisi pelkästään tilaa viemässä, mutta en myöskään haluaisi tehdä pelkkiä sukkia. Vaikka olen jo vihdoin sen kantapäänkin oppinut... (Äidillekin tiedoksi! Heh!)

Tein projektille oman sivun, jonne laitan sitten valokuviakin valmistuneista töistä. Ja joululahjoiksi menevien kuvia julkaisen vasta joulun jälkeen ;)

Ihanaa, huomenna pääsen aloittamaan!!! Missähän meikäläisen kaikki tyhjät puikot ovat...

KVG

Olen viimeaikoina useamman kerran miettinyt onnistunutta viestintää. Internet on pullollaan tietoa ja "tietoa" näitä kaipaaville. Omatoimiseen tiedon hakuun kannustetaan jo alakoulusta lähtien. Usein kuitenkin unohdetaan kertoa, miten löydettyyn tietoon tulisi suhtautua. Onko tieto virallisesta lähteestä, uutinen, artikkeli vai pelkästään keskustelupalstalta poimittua? Ohjaako tieton tuottajan intressit viestinnän sävyä tai vaikuttaako siihen jokin poliittinen, uskonnollinen tai muu elämänkatsomuksellinen vakaumus?

Asiantuntijuus on hankalaa aikana, jolloin tällainen tiedon tulva vyöryy ylitsemme. Somessa jaetaan kokemuksia sekä kommentteja. Aikaisempi "Se on totta, kun se on sanomalehdessä" on muuttunut muotoon "Se on totta, kun se on Googlessa". Tieto lisää tuskaa, mutta kyllä vielä enemmän lisää tuskaa tieto, joka on irrallista tai ei sovellu johonkin tiettyyn tapaukseen.

Luin viime viikolla Kotilieden artikkelia perheestä, jossa tytöllä todettiin aivokasvain. Neurokirurgi oli kieltänyt perheeltä aiheen googlaamisen sillä perusteella, että keskustelupalstat ovat täynnä kauhukertomuksia. Löytäisinpä itse joskus samanlaista rohkeutta!

Parhaimmillaan viestintä on vuorovaikutusta. Asiantuntija ei "briljeeraa sekundäärisillä argumenteilla" vaan osaa kertoa asiansa selvällä suomen kielellä ja siten, että kuulijat ymmärtävät vähintään itseään koskevan osan ja mielellään muutakin. Ihannetapauksissa asiaanvihkiytymätön henkilö ymmärtää koko viestin sisällön. Jos viestintä on vuorovaikutusta, niin miten se varmistetaan? Useimmissa tapauksissa sitä ei pystykään varmistamaan, koska tämä edellyttäisi katsekontaktia tai ainakin puheyhteyttä.

Isoisäni tapasi sanoa, että "peli on menetetty, jos joutuu ääntään korottamaan". Totta. Ääntä korottamalla antaa signaalin aggressiivisuudesta, jolloin viestinnältäkin putoaa pohja. Useat luennoitsijatkin ovat tässä vuosien mittaan valitelleet, ettei ääni kestä, kun joutuu sitä korottamaan päästäkseen kuuntelijoiden keskustelun päälle. Harvempi heistä on ajatellut, että laskemalla omaa ääntään lähes kuiskauksen tasolle, laskee myös keskustelun äänitaso. Jollei muuten saavuteta haluttua äänitasoa, niin luennoitsijan seistessä hiljaa paikallaan saadaan saliinkin suhteellisen nopeasti hiljaista. Eihän kukaan meistä halua koko salillisen kuulevan näitä keskusteluja...

Yrittänyttä ei laiteta!

Jostain kumman syystä Blogger ei ole suostunut minun kanssani yhteistyöhön. En ole saanut julkaistua mitään eikä ongelma ole poistunut vaikka olen yrittänyt Explorerin sijaan Chromella. Samaa ongelmaa on kuulemma ollut muillakin.

Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, niin piti sitten kehittää itselle uutta huvia. Tosin se on kyllä terveellistäkin. Tässä juuri rypistelen ensimmäisen paastopäivän loppupuolella. Aloitin siis tänään 5:2-pätkäpaaston. Naisella pitää olla jotain salaisuuksia, joten strategisia mittoja en ala täällä kertoilemaan, mutta muuten kyllä tulen raportoimaan edistymisestä. Tulen kirjoittamaan jonkinlaista päiväkirjaakin, josta osia julkaisen täällä. Katsotaan nyt kuitenkin, miten tämä tästä lähtee liikkeelle.