perjantai 11. huhtikuuta 2014

Onko käsin tehty käsin tehtyä, jos ei ole virhettä mukana?

Selailen mielelläni Facebookin eri käsityöryhmissä muiden lataamia toinen toistaan upeampia kuvia tekemistään töistä, mutta myös mielenkiinnolla seuraan aloittelijoiden töitä ja heidän kehittymistään.

Tuntuu, että kaikille näille on yhteistä se, ettei niissä näy virheitä. Tai ainakaan niistä ei mainita ;) Suhtaudun itsekin kriittisesti virheisiin ja minulla on tälläkin hetkellä keskeneräisenä mohairlangasta huivi. Käsiala kun on sellainen, ettei tuolla langalla tehtyjä pureta. Tein niin monta virhettä, että alkoi todella pänniä. Edellispäivänä pilasin SVY-työni, joka oli jo viimeistelyä vaille valmis. Suutuin itselleni niin kovin, että heitin sen samantien roskiin. Vein se vielä kaikenlisäksi naapurin roskikseen, etten vaan tule katumapäälle ja hakemaan sitä pois.

Istahdin sitten sohvalle selailemaan äidiltä saamaani Kauneimmat käsityöt -lehden uusinta numeroa. Olin jo aikaisemmin siitä ohimennen sivuja käännellyt ja yksi kuva oli jo tuolloin herättänyt jotain outoa kutinaa. Pysähdyin sille sivulle uudelleen. Ja siinä se oli. Virhe!!! Käsityölehden kuvassa! Ihanaa, näitä sattuu muillekin!!! Ja vielä lehdessä!

Kyllä helpotti. Käsityölehden kuvassa näkyy virhe. Jos meikäläisen mohairhuvissa onkin muutama silmukka väärässä paikassa, niin ne ei siitä pöyheydestä erotu. Nämä ovat käsityötä parhaimmillaan!

Tähän on pakko kyllä todeta, että nykyihmiset taitavat olla kovin kriittisiä kaikissa tekemisissään. Päivänä eräänä kotiin tullessa edelläni junasta poistui vanhempi mies vetolaukun kanssa ja pysähtyi vajaan metrin päähän ovesta. Mielessäni ajattelin, että "tyypillistä suomalaista toimintaa", mutta tyydyin hiljaa pujottelemaan reppuni kanssa ohi. Odotellessani kyytiä aseman pihalla näin vartijan hinaavan tuota vetolaukkua ja ohjasi tuota miestä käsikynkkää. Miehen toisessa kädessä oli valkoinen keppi.

Haaste

Facebookin Vilkasta virkkausta -ryhmässä päätettiin ottaa "kesäksi valmis" -haaste, jossa puolisot ovat lujilla!
(Kuva on kopioitu ryhmän seinältä)

Rakastani hieman helpottaa ajatus, että valitsemani lanka sentään näyttää hieman farkkumaiselta. Tummempaa sävyä olisin halunnut, mutta se oli loppu ja uutta olisi joutunut odottamaan kuukauden päivät...

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Huvia: Lankakori sekaisin -blogin salainen kevätarvonta

Mukana, kuin peräpukama!

Lankakori sekaisin -blogissa on käynnissä arvonta ja tottahan sitä piti sitten kahdella arvalla päästä mukaan. Elämässä pitää olla jännitystä! (Täytyykin muistaa lotota tällä viikolla...) Arvontaan pääsee osallistumaan alla olevan linkin kautta. Muistakaa lukea ohjeet :)

Salainen kevätarvonta

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Työtä: Mitä läpä juunaa?

Harvinaisen hankalaa välillä tämä opiskelujen ja kodin yhdistäminen. Päivänä eräänä 2,5-vuotias huuteli "äiti, mitä teet?" Olisittepa nähneet ilmeen, kun vastasin, että "töitä". Puoliksi odotin, että seuraava kysymys olisi ollut "mitä se on"...

Parisen viikkoa myöhemmin lueskelin Sisäilmastoseminaarin kirjaa sohvalla, kun sama tytteli tulee viereen kädet farkkujen taskussa ja toteaa kovaan ääneen "mitä läpä juunaa!" Koita siinä sitten tyrskimiseltä jotain töitä saada tehtyä.

Täytyy sanoa, että Sisäilmastoseminaarin anti oli kyllä hyvä. Ainakin niiden esitelmien osalta, joita olin kuuntelemassa. Uuttakin tietoa tuli ja varsinkin lattiamuovipäällysteiden pehmittimiin liittyviä lisätutkimuksia odotan mielenkiinnolla. Seminaarissa kun ilmeni, ettei nykyinen betonin päällystettävyyden RH 85 % mahdollisesti olekaan riittävän alhainen, vaan ftalaattipohjaiset pehmittimet korvanneet uudet pehmittimet hajoavat vanhoja herkemmin emäksisen hydrolyysin vaikutuksesta, vaikka betoni RH olisi päällystyshetkellä niinkin alhainen kuin 75 %. Uusien pehmittimien hydrolyysialttiudesta johtuen ei siis C9-alkoholeja voida suoraan nimetä kosteusvaurioindikaattoreiksi.

Sisäilma-asiat ovat kovin tapetilla parhaillaan ja yleisesti puhutaan jo homehysteriastakin. Keskustelin taannoin erään julkishallinnon lääkärin kanssa, joka totesi, että "meillä pienikin nuha liitetään ensimmäisenä homeisiin". Tuntematon on kuitenkin pelottavaa. Eräskin luennoitsijamme totesi olevansa kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikilla hulluilla oli nimi, eikä heitä sen vuoksi pelätty. Sama pätee myös omien juurieni suhteen, jotka myös johtavat pienelle paikkakunnalle. Tästä väännettiin kyllä vitsiäkin, että olisiko Aspergillus versicolor vähemmän pelottava, jos sen nimi olisi vaikka Matti tai Maija...

Sisäilma-asioista kiinnostuneille lisätietoa löytyy esim. Sisäilmayhdistys ry:n kotisivuilta
Muita asumisterveyteen liittyviä sivustolinkkejä putoilee tänne varmasti jatkossakin.



torstai 3. huhtikuuta 2014

Huvia: Mistä kaikki sai alkunsa...

Kaikelle on syynsä. Niin tällekin blogin aloitukselle.

Kaikki lähti siitä, että liityin Facebookissa Käsityöblogit-ryhmään. Bloggausajatus oli siis ollut jo kytemässä... Satuinpa sitten tutustumaan erään ryhmäläisen kautta Silmukan ytimestä -blogin huhtikuun SY-haasteeseen. Sateenkaari! Oih ja voih! Kävipäs sitten niin, että idea tuli, mutta blogi puuttui. Ta-daa! Nyt on molemmat!

Nyt pitää vain mennä tonkimaan lankapiilot, josko löytyisi vielä ideaan sopiva lankakin ilman, että "joudun" ostoksille.

Ja kävinhän tässä päivänä eräänä kauppareissulla nappaamassa paprikan hyllystä.
Onko tässä nyt pusuhuulet vai nyrkkeilyhanska? Tiedä häntä, mutta on se vekkulisti kasvanut ;)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Innostu ja onnistu!

Olipa kerran inssi, joka päätti aloittaa blogin...

No niin, tässä vaiheessa katosivat sitten nekin vähän lukijat, jotka tänne ovat saattaneet eksyä.

Bloggaaminen sitten aloitettiin inssille tyypilliseen tapaan. Googleen hakusanaksi "miten aloitan bloggaamisen". Ou jee! Hyviä ohjeita toisensa perään ja siinä vaiheessa, kun oli tullut ohjeita selattua 2 tuntia ilman ymmärrystä, lensivät ne nurkkaan ja akka nappuloiden kimppuun. Ei muuta kuin Bloggeriin. Nyt mennään tunteella! Innostu ja onnistu! Siinä mottoa koko loppuelämälle!

Että aihe. Tämä tuotti pään vaivaa. Mitä tykkään tehdä? No, töitä (siis jos niitä olisi). Työ on huvini. Entäs ne huvit sitten? Ne käy kyllä työstä! Siinä se Työtä ja huvia. Sopivassa sekoituksessa niin ei ala käymään homma tylsäksi.

Mutta vielä piti lisätä jotain omaperäistä, siispä eteen loihen lausumahan Kaipakka. Ja se ansaitseekin sitten ihan oman tarinansa!

Nyt on nimi ja aihe. Vielä pitää löytää jostain se aika...