Jäin koukkuun. Ja vielä kaksipäiseen koukkuun! Ei. En ole ollut madepilkillä. Eihän vielä ole sen aikakaan, eihän?
Kokeilin viime torstaina ensimmäistä kertaa koukkuamista. Jestas, että olikin kivaa! Hankin kokoa 4,5 olevan kaksipäisen lyhyen koukun. Vaihtoehtona olisi ollut kaapelilla varustettukin, mutta tämä soveltuu (kuulemma) paremmin suljettuun työhön.
Kuva on ihan Googlen kuvahaulla napattu yarn.com -sivustolta. Tässä siis niitä kaapelilla varustettuja.
Vielä pitää langanpäät piilotella jonnekin ja sitten ei enää kädet palele :D Tosin, nämä ovat ehkä aavistuksen pienet minulle ja päättelyt eivät ole ihan maailman parhaimmasta päästä, mutta ei niistä rei'istä kärpästä isommat pääse lentämään...
Nämä on kuitenkin Ne Ensimmäiset. Harjoittelu tekee mestarin! Ja sitä harjoittelua onkin luvassa, koska isäntä tilasi itselleen heti kaksi paria! Ja tytteli valitsi kaupasta omiin lapasiinsa pinkkiä ja vaaleaa pinkkiä.
PS. Se mun hame... Sanotaanko, että lanka alkoi hatuttamaan. Ainakin vaihdan sen langan. En tiedä valmistuuko koko roikki ikinä, mutta ei siitä ainakaan JyJu-työtä tule...
Tai niin ainakin kuvittelin...
Uusi vuosi otettiin vastaan Torremolinoksessa. Kliffaa oli, joskin hotellihuone vaikutti välillä sairastuvalta... Ja mitä muut edellä, niin minä perässä. Olenhan sellainen matkijaluonne. Nyt meikäläisellä valuu räkä, päässä humisee ja yskin keuhkoni pihalle. Kohta varmaan seuraavat jo muutkin sisäelimet...
Torremolinoksessa törmäsin heti ensimmäisenä päivänä aivan mielettömän kauniiseen neulehameeseen. Lapussa luki hienosti "Made in Italy" ja hintalapussa 15 euroa.
Tai ainakin niin hinnaksi muistelen. Harmittelin ukkokullalle, ettei ole minun kokoani. "Äkkiäkös tuollaisen itsellesi teet kotona" oli vastaus ja siitä se ajatus sitten lähti. Pari päivää kävin mielessäni läpi lankavarastoani ja muistelin, että kotona olisi sopivaa lankaakin. Nyt on JyJu-listaa (taas...) vähän muokattu ja neulehameen takakappale otettu puikoille eilen. Lankana on harmaankirjava Novitan Usva, jota harmikseni varastossani oli vain kaksi kerää. Muita värejä löytyikin sitten vähän enemmän... Ostoksille on siis suunnattava pikimmiten.
Aamulla laittelin tyttöä päiväkotiin ja kaivelin laatikosta hänelle kaulahuivia. No, eipä tietenkään löytynyt yhtään, mikä ei kutittaisi. Siispä baby-merinoa puikoille, eihän tässä sairastaessa oikein muuta voi tehdäkään... Mallin olen joskus bongannut jostain blogista. Yhtään en enää muista mistä, enkä näköjään ollut edes tallentanut sitä suosikkeihini. Lupaan, että kaivan linkin siihen, sitten kun esittelen kaulahuivin valmiina. Tietty, jos joku lukijoista keksii blogin nimen, niin...
HEI! Salaman isku! Suvikumpu-blogi! Olinhan sen suosikkeihin tallentanut, mutta Risusydän-nimen aikaan :D Huh! Kylläpä helpotti! Oma jälkenihän ei tietenkään ole yhtä siistiä kuin Suvikummun Marjalla, mutta harjoitus tekee mestarin!
