Paluu arkeen...

Joulun pyhät lusittu. Kinkkua on vielä. Sekin tosin kannettu mukana, että saadaan mekin vähän rääppeitä. Tuli kyllä hyvä mieli, kun oli tullut askarreltua kortit ja lahjapussukat. Kortteja on kehuttu siellä sun täällä ja yksi päiväkodin hoitajista ei malttanut odottaa lahjapussukkansa kanssa jouluun asti, koska tuoksut olivat niin hyvät... Vau :)

Meillä kävi Joulupukki kahteen kertaan :) Aattona "satuttiin" vain olemaan ulkona, joten pukki jätti lahjat eteiseen ja laittoi äidille sähköpostia, että "harmi, kun ette olleet kotona, mutta tulen huomenna käymään pamulassa". Oltiin jo aikaisemmin sovittu sukulaisten kanssa niin, että Joulupukki tulee tervehtimään serkuksia sitten joulupäivänä. Suunnitelma meni ihan nappiin! Illalla vielä päätettiin, että ensi jouluna aikuisten lahjat hankitaan hiukan eri tavalla. Lahjan arvo saa olla maksimissaan 50 euroa ja jokaiselle arvotaan, kuka kenellekin lahjan hankkii. Jokainen vielä toimittaa joululahjatoivelistan ( tai -tarve...) pamulan jääkaapin oveen, niin on sitten jotain, mistä katsoa apuja, jos ei muuten keksi. Alun perin esittivät, että arvonta olisi lähempänä joulua, mutta minä vetosin siihen, että jos haluaakin tehdä jotain itse, niin olisi kiva olla aikaa... Siispä arvonta suoritettiin heti joulupäivän iltana. Ja seuraavana aamuna tiesin jo suurin piirtein, mitä ensi jouluna pakettiin käärin! Pitäsiköhän tarvikkeet hankkia jo nyt, kun alennusmyynnit ovat alkaneet... :D

Löysäpipoisten JyJukin on sitten startannut. Ukkokulta kehtasi vielä ruveta pitämään vahtia, etten ota varaslähtöä. Ihan niinkuin minä muka varastaisin... Pakko myöntää, että muutama lämmittelytyö oli puikoille otettava, että sain näppini pidettyä erossa tuosta "kurpitsakerästä". Nyt olenkin sitten innolla sen kimpussa! Tosin seiskan puikot hiukan hidastaa tahtia, koska en ole niin paksuihin tottunut. Ajattelin taktikoida, että aloitan ensimmäisenä ne työt, joissa menee kaikista kauimmin sekä sellaiset, jotka tulee olla valmiita helmi-maaliskuussa. Nyt on aloitettuna kolme työtä ja seuraavana varmaankin sitten aloitan vauvan villatakin. Käyn latailemassa kuvia tuonne "galleriaan". Myös sukkavaihdon sukkaparin uskallan sinne laittaa, koska vastaanottajaa saa tietää lähettäjän samalla, kun saa ne sukatkin :) Vielä pitäisi keksiä, mitä "pientä suomalaista" voisin pakettiin sisällyttää.

JyJussa rupesi yksi suunniteltu työ mietityttämään... nimittäin Wurm-pipo. Ehkäpä siirrän tuon looppauksen opettelun haasteen ulkopuolelle ja koitan keksiä jotain muuta...

Kerran vielä pojat!

Ei kahta ilman kolmatta...

Pitihän sitä vielä yksi pussukka lumiukkosoppaa saada aikaiseksi. Pistin sen rakkaan mieheni mukana PT:lle kiitokseksi. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla syödä itse loput lumipallot... Nam, nam! 

Ja joulukorttitehdas käynnistyi vielä yhden kortin ajaksi.

Siihen "sattuikin" sitten se mielestäni kaunein hiutale, mitä koko kirjasta löytyikään! Malli on nimeltään Pohjantähti. Tämä kortti lähtee "sukumme vanhimmalle".

Piipahdin tässä netin syövereissä etsiskellessäni kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa. Yhden nettipohjaisen "ihan kivan" löysinkin. Ainakin sillä sain 10 minuutissa lätkittyä nuo lisätekstit kuviini. Kun ovat kerta itseottamiani... No, äkkiäkös ne jollain toisella kuvankäsittelyohjelmalla piilottaa tuosta... Täytyy kyllä tutustua ohjelmaan vähän paremmin. Kyseessä on siis PicMonkey. Kokeilin sitä ihan kirjautumatta :)

Joulukorttitehtailua

"Kun aloittaa aikaisin, niin ei tule kiire!" 

Hankin tämän kirjan lokakuun lopulla ja ajattelin, että "tästä tekemään joulukortteja". Viikkoa myöhemmin minulla oli jo 16 hiutaletta valmiina! Ja voi jumpe, että tällä viikolla on sitten kello rientänyt kamalaa vauhtia eteenpäin! Hiutaleita piti pingottaa, kortteja tartti liimailla, tarrat piti pitää piilossa tyttäreltä ja kalligrafiakynä oli kuivunut tukkoon. Taas meni melkein täysinäinen hylsy roskiin. Ei voi mitään, mutta kun ei ole ollut vähään aikaan käyttöä...

Eilen illalla totesin, että kortteja on tarpeeksi ja kuoret kirjoitettu sekä merkit liimattu. Ei muutakuin nimet taakse ja homma haltuun. Sen verran oli kuitenkin pakko antaa periksi, että ihan kaikki joulukortit eivät tänä vuonna ole itsetehtyjä... Pyydän siis anteeksi heiltä, joille lähetämme ihan tavallisen postikortin. Ensi vuonna sitten ;)

Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vai mitä sanotte?

Jokaisessa kortissa on erilainen hiutale ja tarratkin vähän vaihtelevat, mutta nämä kaksi nyt valikoituivat tähän mallikappaleiksi. Ensi vuodelle etsin sellaisen mallin, että tyttökin pääsee tekemään osansa. 

Tänään vielä parin osoitteen tarkistaminen ja sitten nuoleskelemaan kirjekuoria kiinni. Taidan tälläkin kertaa turvautua Wettexiin :D

Päiväkodin hoitajia ja vakkarisijaisiakin tuli muistettua pienellä paketilla. Tai no paketit ovat vielä eteisessä odottamassa, kun tytölle iski flunssavirus ja nyt ollaan nuhan, kuumeen ja silmätulehduksen kourissa kotona. 

Paketeissa on kuitenkin lumiukkosoppaa ja mukinaluset kahdelle. Olisihan sitä hiukan enemmän voinut panostaa paketointiin, mutta ihan kelpo tämä on, kun vertaa kevään paketteihin, jotka oli "persoonallisesti" kasattu kumilenkeillä...

13 päivää jouluaattoon...

Mutta mun laskujen mukaan 12 yötä Löysäpipoisten JyJuun... En millään malta odottaa! Kädet syyhyävät, että pääsisin kurpitsakeräni kimppuun... No, onneksi on tässä pari "lämmittelytyötä" suunnitelmissa.

Sain taannoin viestin ystävältäni. Hän on rahoittanut kilpaurheiluharrastustaan myymällä omilla kuvillaan tehtyjä kalentereita ja kysyi ostaisinko yhden tänäkin vuonna. Olin todella surullinen, kun jouduin sanomaan, etten tällä kertaa pysty. Pitkin mennä hankkimaan lankoja JyJua ja askartelutarpeita joulukortteja varten. Vietävän työttömyyskorvaus sentään! Ystäväni otti tämän aika hyvin ja kiitteli, että olen muutenkin ollut niin usein avuksi. Itseäni jäi kuitenkin kaivertamaan. Ja tänään sitten sain kuningasidean! Jakaisin mielelläni ideani kanssanne, mutta haluan sen vielä säilyvän ystävälleni yllätyksenä ;) Ehkäpä tulen jotain vihjeitä täällä jakamaan ennen sitä Suurta Paljastusta ;)

Kuidas läheb?

Mitäs teille kuuluu :) Josko näin uuden haasteen kunniaksi aktivoituisi taas tämän bloginkin parissa. Pitänee varmaan tehdä vähän suunnan tarkistusta tämän kanssa...

Kävin tässä päivänä eräänä apteekissa... Ja poikkesin samalla Käsityökeskus Tuumassa. Piti hakea vain nuppineuloja. No, eihän se mihinkään riittänyt. Ostin myös ensimmäiset bambuiset pyöröt. Meinasin, että on sitten seuraavalle lennolle jotain tekemistä. Kyllä ne olikin sitten ihanat! Ai mamma! Isäntäkin sai katsoa telkkaa ihan rauhassa, kun ei puikkojen kilkutus häirinnyt. Vaikka eipä tuo ole tähänkään asti siitä valittanut :)

Ja tässä on saalista seuraavalta ostosreissulta samaan liikkeeseen. Minä hassu ilmoittauduin taas seuraavaan haasteeseen... Löysäpipoisten JyJu eli jouluyöstä juhannusyöhön. KyJy (eli kesäyöstä jouluyöhön) jäi tällä kertaa kesken, mutta eihän se estä uudelleen yrittämästä, eihän?! Etualalla näkyy tarjouksessa olleita merinokeriä. Vaaleanpunaiset ja pinkit ovat pikkutyttöni valitsemia. Kaksi ruskean sävyä ovat minun valitsemiani. Ette ikinä arvaa, mitä nuo kaksi "rantapalloa" tuolla taustalla ovat!? Oikean puoleisen on rakas mieheni valinnut kaulahuivilangakseen miespuolisen kauppiaan suosituksesta! Ja vasemmanpuoleinen on heräteostos minulle yhtä pitsihuivia varten :)

Tässä vielä parempi kuva siitä oranssisävyisestä. Sanoin sitä jo kurpitsaksi :D Värit on kyllä hirmuisen ihanat. Ja kun kerässä on 1,2 kilometriä (!!!) lankaa, niin siitä varmasti riittää minullekin johonkin pikkutyöhön...

Eilen vielä isännän kanssa puhuttiin tuosta liikkeestä. Sanoi, että siellä oli kyllä mukava asioida. Taisi käsitöistä tulla vähän niinkuin miesten juttu... Harkitsin jo isännän nauraessa JyJu-haasteelle, että hankin hänelle omat puikot periaatteella "kudo itte huivis"... Järki kuitenkin voitti. Ja halu saada tehdä tuosta kurpitsasta jotain!

Tiesittekö muuten, että hätä ei lue lakia...

Olin tuossa maanantaina vähän matkoilla (Viimeinen tentti!!! Ei junassa istumista piiiiitkään aikaan!!!). Olin unohtanut käsityön kotiin. No, Kaisaniemen Kodin Ykkösessä oli Huurre-kerät tarjouksessa, joten muutama kerä mukaan ja uudet puikot. Kyllä kelpasi istua junassa. Kännykän kautta etsimään sopivaa mallia. Sellainen löytyi, mutta olisi vaatinut 6 silmukkamerkkiä. Löysin toisen joka vaati vain neljä... Silmukkamerkit ovat astetta turhan krouvit, mutta ajoivat asiansa. Totesin kuitenkin, etten tykkää mallista, joten purkuun meni. Nyt tuosta vihreästä huurteesta on tuloillaan Venation-huivi. Siitä ei nyt ole yhtään kuvaa, mutta tuloillaan kuitenkin :) Tuolla suunnittelijalla on paljon muitakin ihanuuksia, joista yhdestä taitaa tulla se "pikkutyöni kurpitsakerästä"... Saas kattoo...

Nyt on työn alla olleet päiväkodin ohjaajien ja hoitajien joulupaketit. Tällä kertaa paketist ilmestyy tällaisia mukinalusia kaksi kipaletta kullekin ja lumiukkosoppaa. Tälläkin kertaa jännittää millaisen vastaanoton nämä saavat. Pesusienet (virkatut tawashit) ja palasaippuat otettiin hyvin vastaan kesällä!

Ja tämän hankin Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksen käsityömyymälästä. Siellä oli Sykerön myyntipöytä, josta tuotto meni TYKS:n syöpälasten ja perheiden toimintaan. Sydäntä lämmittävä aloitus joulun vietolle!

Joululahjaropleema

Rakastuin Nemiran nurkkauksen nyöritettyihin polvisukkiin! Ja olen ihan varma, että yksi teinityttö tulee myös rakastumaan niihin. Neiti juuri rohmusi ison kasan vanhoja vaatteita, jotka ovat hänen sanojensa mukaan "ooooiiii, tää on niiiin lääst siisön, siis pakko saada"! Meinasin mulkaista pahasti, koska mun vaatekaapissa nökötti samanlainen paita. Joskin erivärisenä... Ilmeisesti meillä kuitenkin on about sama maku, joten suosio jouluna lienee taattu ;)

Ja pitäähän sitä siskolla olla edes sinne päin, joten nuoremmalle neidille tulee myös nyörisukat. Tosin eri väriset. Ensin kyllä ajattelin muokata näistä nuoremmalle villasukat: 

                              (Kuva on Googlen kautta löydetty www.babypanda.fi -sivulta.)

Päädyin kuitenkin tekemään molemmille nyöritetyt polvarit. Mahtaisikohan tämä balleriina malli mallata teininkin jalkaan. Voi kyllä meikäläisen vaivalla hankkima (!) suosio lähteä pikaiseen laskuun, jos nämäkin ilmestyvät lahjapaketista...

Puikkokriisi...

Niin tietenkin. Siis miksi aina kiireen keskellä iskee kriisi?! Tällä kertaa puikkokriisi! Pitäisi tehdä tilaustyönä ristiäislahjaksi villatakki ja tarvitsen siihen 3,5 puikot. Lanka mulla jo olikin. (Tästä ei tule KyJy-työtä, koska haluan saada KyJyilyt valmiiksi ja "tuotantoteknisistä" syistä, tuossa saattaa hetki vierähtää. Haittaako muilla työt harrastuksia?! Onneksi tilaaja oli ajoissa liikkeellä!) Ei muutakuin kääntämään kaikki käsityöjemmat (ja niitähän riittää!!!), josko sellaiset jostain löytyisi.

Koko huushollissa on vain yhdet 3,5 koon pitkät puikot, joissa roikkui tälläinen pitsikaistale. Valitan kuvan laatua, mutta tässä oli värit parhaiten kohdillaan. Tästä piti tulla tytölle hihatin jo viime kesäksi, mutta siinä se vielä nökötti. Ja kuten arvata saattaa, niin se ei todellakaan olisi enää päälle sopinut vaikka olisin sen valmiiksi jatkanut. Ja tarkkasilmäiset varmasti erottavat tuolla yhden rivin nurjaa. Saattaa "ehkä" johtua siitä, että menin niin pahasti kuviossa sekaisin, että oli tehtävä tuollainen paniikkiratkaisu... Siispä päättelemään. Nyt on nukensänkyyn päiväpeite ja minulla vapaat puikot!

Enää pitäisi löytää se ohje... *Mutinaa*

Voi pyhä KyJyys :D

Tunnustakaa! Kuka on varastanut kalenteristani yhden kuukauden! Katson häntä pahalla silmällä ja sanon MUR!

Iskee kohta niin sanottu "panik". Äännetään siis ruotsalaisittain. Se on jotenkin hienostuneempi kuin suomeksi. Onhan se ihan eri sanoa "panik" kuin "paniikki". Ensimmäinen kuvailee hienostuneesti ihan pienen pientä ongelman tapaista, josta ei pidä hätääntyä. Jälkimmäinen saa jo soittamaan hätänumeroon, auttavaan puhelimeen, äidille ja Neiti ajalle. Miksiköhän minulle tuli tuosta ihan Solsidan mieleen...

KyJy-listani ei tunnu kasvavan. Ei millään tasolla. Aloittamattomia on vielä vino pino, eikä mitään tule valmiiksi. Ja nyt tässä kohdassa minut tuntevat ihmiset ajattelevat: "tyypillistä" :D Ja tänään heräsin todellisuuteen. 5,5 viikkoa syyskuun loppuun. Niin ja pari hassua päivää päälle, mutta kuka niistä välittää... Mihin on mennyt kaksi kuukautta!!! Ja mitä olen sinä aikana tehnyt, koska näiden KyJy:jen lisäksi myös muutamat opintosuoritukset ovat myöhässä!!! Kotona ei ole siivottu ja takapiha rehottaa. Isin chili voi hyvin. Siinäkö se? Koko kesän saavutus on se, että isin chili voi hyvin.

Voi elämän kevät! Ei kun kesä...

Helteen hyydyttämä

Mahdotonta tämä ainainen helle! Ja odottakaahan vain, niin talvella valitan pakkasesta. Eikös se niin mene, että keskivertoihminen ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen :D

Käsityöt ovat saaneet jäädä niille sijoilleen ja juuri tuota kirjoittaessa tajusin, että kaksi niistä on saatava hyvinkin pian valmiiksi, että ne saa maailmalle. Tiedän siis, että tänään kädet hikoilevat sukkapuikkojen kimpussa. Jo pelkkä ajatus villalangasta saa hikoilemaan. Ei voi mitään, itsepä olen työni valinnut.

Jotain olen sentään helteestä (ja matkustelusta...) huolimatta saanut aikaan. Tai oikeastaan saanut pidettyä kunnossa. Nimittäin parvekkeen kukkaset! Ja isin chili!

 Vaikuttaisi siltä, että tästä saadaan vielä jotain satoakin :D Ainakin vihreitä paprikoita on melkoinen määrä. Muodoltaan ovat kyllä kovin habaneron näköisiä. Saas katsoa, yllätytäänkö sadonkorjuun aikaan. Täytynee ruveta selvittelemään, miten saan (jos saan...) tämän säilymään talven yli. Harkitsin istuttavani sen takapihalle, jossa aurinkoa riittää. Saman puolen parvekkeella sitä on nytkin kasvatettu. Välillä roikotettu auringossa ja välillä varjossa.

Näistä olen todella ylpeä. Minä, joka en ole juurikaan viherpeukalo, olen saanut alkukesällä istuttamani petuniat säilymään näin uhkeina kaikesta auringosta ja kuumuudesta huolimatta! Ja tavanomaisuudesta poiketen, tuli oltua melkein koko heinäkuu poissa kotoa.

Eilen istutin petunioiden seuraksi kaksi muurikelloa. Näillekin tulee löytymään paikka takapihalta, niin on sitten jotain, mikä saattaisi kukkia ensi syksynä. Taidan etsiä näille paikan ruukkuruusukokeiluni vierestä. Siitä saankin hauskan jutun kerrottavaksi myöhemmin :D

Tänään on palattava arkeen. Ja harmittaa nyt jo, etten ottanut virkkuutyötä junamatkalle. Mutta velvollisuudet pitää hoitaa ensin, mikä tarkoittaa tenttikirjaan perehtymistä. Siispä läppäri kiinni ja lukulasit päähän.

KyJyä ja SVY:tä

Hiukan harmittaa, etten voi vielä julkaista kuvia viimeisestä valmistuneesta KyJy-työstä. Se kun on heinäkuun SVY-paketissa. Lankaa meni sellaiset 72 grammaa. Ensi kierroksella on "SVY-paljastelujen" aika, joten sitten voin kuvankin jo julkaista. Vaikka itse sanonkin, niin, työstä tuli todella hieno. Pitänee tehdä itsellekin samanlainen! Tyttökin jo ehti lausumaan vakionsa: "mutta kun mä haluuuun!" Hyvä, kun riittää tekemistä.

Kehuin taannoin Persiilleen meni -haasteessa, että kotoa löytyy jo kaikki langat KyJy-töihin. Onneksi on kuitenkin meneillään sellaisia töitä, joihin sopivia lankoja ei kotoa löydy. Ostoslistalla on nyt kaksi kerää Novitan uutuusväreistä! Ja sattuihan siellä meidän Prismassa olemaan eilen punaisilla lapuilla varustettuja lankakeriäkin...

Vielä täytyy keksiä, että mitä näistä saisi aikaan. Teddyistä teen jotain itselleni. Rakastan tuota lankaa! Se on niin ihanan pehmeää. Olen aikoinaan saanut lahjaksi valkoisesta Teddystä tehdyn keepin. Lempivaatteeni!

Batikista syntyy varmaankin kämmekkäitä. Saisikohan tuon riittämään kahteen aikuisten kokoon ja yhteen lapsen. Ei varmaan. Pitänee käydä vielä ostoksilla :D

Bambuista tulee tiskirättejä ja tawasheja.

Huurre... hmm... Saisikohan siitä jotain miehekästä aikaiseksi? Täytynee vähän surffailla. Ehdotuksiakin otetaan vastaan :)

Meinasin ihan unohtaa. Tässä päivitys isin chiliin!

Näyttää siltä, että me ihan oikeasti saadaan siitä jotain satoakin! Sitten tehdäänkin sellaiset chili con carnet, että seuraavat kaksi viikkoa syödään pelkkää ranskanleipää :D

Ei päivää ilman...

Tänään olen ollut tuottelias. Käsitöille on aikaa rajallisesti, mutta tänään sain jostain virtaa päätellä kaksi KyJy-työtä. Täällä on lista ja täällä kuvat.

Tawashit lähtevät kesälahjoina tyttären päiväkodin hoitajille.

En vain oikein osaa panostaa paketointiin. No, se annettakoon minulle anteeksi, koska ajatushan on tärkein. Ja sitähän tässä on taas ollut liikkeellä roppakaupalla :)

Nyt on puikoilla Wingspan. Olen jo pitkään sitä himoinnut ja nyt sen teen. Pitänee heilauttaa puikoille myös ainakin yhdet junasukat, että pikkumies saa ne ennen talvea. Eikös se seuraa heti näin syksyn perään?

Olin jo ihan varma, että eilinen raekuuro oli kuolinisku petunioilleni, mutta niin ne vain edelleen rehottavat, kuin ei olisi mitään rakeita tullutkaan. Västäräkki tuli keikistelemään parvekkeen kaiteelle. Sillä on kaikki höyhenet törröllään ja kaulaa ei näy ollenkaan. Seisoo vielä hassusti yhdellä jalalla. Onkohan silläkin kylmä? Harmi, että kamera on taas toisaalla. En saa kännykällä hyvää kuvaa näin kaukaa.

5:2 päiväkirja siirtyy omaan blogiin

Jatkossa tuo 5:2 päiväkirja tulee olemaan omassa blogissaan. Löydät sen täältä :) Jätän kuitenkin vanhat päiväkirjamerkinnät vielä tänne näkösälle, vaikka olekin ne jo uuteen blogiin käynyt siirtämässä.

Vielä on tehtävä uusi päiväkirjamerkintä ja sitten kutsuu sohva sekä KyJy-haaste ;)

Mikä kesä!?

Kolea ja kalsea keskikesän juhla tulossa. Tähän vuoteen tuntuu sopivan hyvin se lausahdus, että Suomessa on 3 kuukautta kylmää ja 9 kuukautta prkleen kylmää... Anteeksi ruma sana :)

Kylmästä huolimatta näyttää parvekkeeni kukkaloisto oikein hyvinvoivalta. Samoin hyvin näyttää voivan isin chili! Se kasvaa amppeliruukussa, muttei tällä hetkellä ole roikkumassa. Pelkäsin, että tuuli pudottaa sen...

Ensimmäistä kertaa ollaan tällaista kokeilemassa ja eilen tehdyn tarkistuksen perusteella sieltä näyttäisi olevan jotain tulossakin, kuten kuvista näkyy!!! Laatu ei ole paras mahdollinen, siis kuvassa. Chilistä odotetaan erittäin laadukasta, joskin ehkä vähäistä, satoa :D

Tyttären hoitopaikassa on kaksi hoitajaa lähdössä kesän jälkeen jatkamaan muualla, joten pitihän sitä kiitoslahjat tehdä. Ja mikä sen mukavampaa kuin saunahunaja, palasaippua ja virkattu tawashi! Vähänkö nauroin noita ruskeita pesuohjelappuja, kun sain ne kiinnitettyä. Ne tuli tehtyä vähän "vinkula-vinkula"... No, käsityö, käsityö ;)

Tuo tawashi on vielä kaiken lisäksi erittäin helppo tehdä. Ohjeen, ja ihan opastuskuvien kanssa, löytää esimerkiksi Punomon sivuilta. Sieltä löytyy hyviä perusohjeita (kuten erilaiset silmukat) myös aloitteleville virkkaajille.

Toivottelen teille kaikille hyvää juhannusta Valvomon Mikä kesä -biisin tahtiin!


"Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa,
kohta pääsee rytmiin, hypnoosiin ja transsiin.
Päättymättömät illat, polttamattomat sillat,
aamuhetken taikaa, keskikesän aikaa."

PS. Huomenna se sitten viimeinkin alkaa! Ja tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti huomenna :D Meinasin ottaa varaslähdön...
  

Elämässä pitää olla tavoitteita...

...Nyt niitä on 20!!!

Hittolainen, taas uusi käsityöhullutus!

Facebookin Löysäpipoisissa neulojissa pistettiin pystyyn Löysäpipoisten KyJy eli kesäyöstä-jouluyöhön. Samainen projekti on alkamassa myös Novitan Neulomossa, joka kuitenkin vaatii Novitan tunnukset.

Primus motorina tässä FB-ryhmässä ovat häärineet Lankakori sekaisin -blogin Katja ja Koukussa-blogin Hanna. Katjan blogiin vievä linkki menee suoraan hänen kirjoittamaansa KyJy 2014 esittelyyn, joten en nyt kopioi sitä enää tänne.

Aloittelin jo listaa näistä KyJy-töistäni, en vain vielä keksinyt kaikkia 20 kappaletta. En haluaisi tehdä mitään sellaista, joka olisi pelkästään tilaa viemässä, mutta en myöskään haluaisi tehdä pelkkiä sukkia. Vaikka olen jo vihdoin sen kantapäänkin oppinut... (Äidillekin tiedoksi! Heh!)

Tein projektille oman sivun, jonne laitan sitten valokuviakin valmistuneista töistä. Ja joululahjoiksi menevien kuvia julkaisen vasta joulun jälkeen ;)

Ihanaa, huomenna pääsen aloittamaan!!! Missähän meikäläisen kaikki tyhjät puikot ovat...

KVG

Olen viimeaikoina useamman kerran miettinyt onnistunutta viestintää. Internet on pullollaan tietoa ja "tietoa" näitä kaipaaville. Omatoimiseen tiedon hakuun kannustetaan jo alakoulusta lähtien. Usein kuitenkin unohdetaan kertoa, miten löydettyyn tietoon tulisi suhtautua. Onko tieto virallisesta lähteestä, uutinen, artikkeli vai pelkästään keskustelupalstalta poimittua? Ohjaako tieton tuottajan intressit viestinnän sävyä tai vaikuttaako siihen jokin poliittinen, uskonnollinen tai muu elämänkatsomuksellinen vakaumus?

Asiantuntijuus on hankalaa aikana, jolloin tällainen tiedon tulva vyöryy ylitsemme. Somessa jaetaan kokemuksia sekä kommentteja. Aikaisempi "Se on totta, kun se on sanomalehdessä" on muuttunut muotoon "Se on totta, kun se on Googlessa". Tieto lisää tuskaa, mutta kyllä vielä enemmän lisää tuskaa tieto, joka on irrallista tai ei sovellu johonkin tiettyyn tapaukseen.

Luin viime viikolla Kotilieden artikkelia perheestä, jossa tytöllä todettiin aivokasvain. Neurokirurgi oli kieltänyt perheeltä aiheen googlaamisen sillä perusteella, että keskustelupalstat ovat täynnä kauhukertomuksia. Löytäisinpä itse joskus samanlaista rohkeutta!

Parhaimmillaan viestintä on vuorovaikutusta. Asiantuntija ei "briljeeraa sekundäärisillä argumenteilla" vaan osaa kertoa asiansa selvällä suomen kielellä ja siten, että kuulijat ymmärtävät vähintään itseään koskevan osan ja mielellään muutakin. Ihannetapauksissa asiaanvihkiytymätön henkilö ymmärtää koko viestin sisällön. Jos viestintä on vuorovaikutusta, niin miten se varmistetaan? Useimmissa tapauksissa sitä ei pystykään varmistamaan, koska tämä edellyttäisi katsekontaktia tai ainakin puheyhteyttä.

Isoisäni tapasi sanoa, että "peli on menetetty, jos joutuu ääntään korottamaan". Totta. Ääntä korottamalla antaa signaalin aggressiivisuudesta, jolloin viestinnältäkin putoaa pohja. Useat luennoitsijatkin ovat tässä vuosien mittaan valitelleet, ettei ääni kestä, kun joutuu sitä korottamaan päästäkseen kuuntelijoiden keskustelun päälle. Harvempi heistä on ajatellut, että laskemalla omaa ääntään lähes kuiskauksen tasolle, laskee myös keskustelun äänitaso. Jollei muuten saavuteta haluttua äänitasoa, niin luennoitsijan seistessä hiljaa paikallaan saadaan saliinkin suhteellisen nopeasti hiljaista. Eihän kukaan meistä halua koko salillisen kuulevan näitä keskusteluja...

Yrittänyttä ei laiteta!

Jostain kumman syystä Blogger ei ole suostunut minun kanssani yhteistyöhön. En ole saanut julkaistua mitään eikä ongelma ole poistunut vaikka olen yrittänyt Explorerin sijaan Chromella. Samaa ongelmaa on kuulemma ollut muillakin.

Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, niin piti sitten kehittää itselle uutta huvia. Tosin se on kyllä terveellistäkin. Tässä juuri rypistelen ensimmäisen paastopäivän loppupuolella. Aloitin siis tänään 5:2-pätkäpaaston. Naisella pitää olla jotain salaisuuksia, joten strategisia mittoja en ala täällä kertoilemaan, mutta muuten kyllä tulen raportoimaan edistymisestä. Tulen kirjoittamaan jonkinlaista päiväkirjaakin, josta osia julkaisen täällä. Katsotaan nyt kuitenkin, miten tämä tästä lähtee liikkeelle.  

Hiljaiseloa

Iski aivan mahdoton umpisolmu, eikä tullut pitkään aikaan kirjoitettua mitään. Taannoisen Facebookin arkikuvahaasteen pohjalta ystäväni kehui otteitani rakennusterveyteen liittyvien asioiden saralla. Hän toivoi, että kirjoittaisin aiheesta enemmänkin... Ja tästä johtui jumitus, joka osittain jatkuu edelleen. 

Päässä vain pyörii ajatus, että mitä ihmettä osaisin asiasta kirjoittaa ja miten. Mikä olisi kiinnostavaa? Tai mikä olisi tarpeellista? 

Juttuvinkkejä otetaan siis vastaan!

Onko käsin tehty käsin tehtyä, jos ei ole virhettä mukana?

Selailen mielelläni Facebookin eri käsityöryhmissä muiden lataamia toinen toistaan upeampia kuvia tekemistään töistä, mutta myös mielenkiinnolla seuraan aloittelijoiden töitä ja heidän kehittymistään.

Tuntuu, että kaikille näille on yhteistä se, ettei niissä näy virheitä. Tai ainakaan niistä ei mainita ;) Suhtaudun itsekin kriittisesti virheisiin ja minulla on tälläkin hetkellä keskeneräisenä mohairlangasta huivi. Käsiala kun on sellainen, ettei tuolla langalla tehtyjä pureta. Tein niin monta virhettä, että alkoi todella pänniä. Edellispäivänä pilasin SVY-työni, joka oli jo viimeistelyä vaille valmis. Suutuin itselleni niin kovin, että heitin sen samantien roskiin. Vein se vielä kaikenlisäksi naapurin roskikseen, etten vaan tule katumapäälle ja hakemaan sitä pois.

Istahdin sitten sohvalle selailemaan äidiltä saamaani Kauneimmat käsityöt -lehden uusinta numeroa. Olin jo aikaisemmin siitä ohimennen sivuja käännellyt ja yksi kuva oli jo tuolloin herättänyt jotain outoa kutinaa. Pysähdyin sille sivulle uudelleen. Ja siinä se oli. Virhe!!! Käsityölehden kuvassa! Ihanaa, näitä sattuu muillekin!!! Ja vielä lehdessä!

Kyllä helpotti. Käsityölehden kuvassa näkyy virhe. Jos meikäläisen mohairhuvissa onkin muutama silmukka väärässä paikassa, niin ne ei siitä pöyheydestä erotu. Nämä ovat käsityötä parhaimmillaan!

Tähän on pakko kyllä todeta, että nykyihmiset taitavat olla kovin kriittisiä kaikissa tekemisissään. Päivänä eräänä kotiin tullessa edelläni junasta poistui vanhempi mies vetolaukun kanssa ja pysähtyi vajaan metrin päähän ovesta. Mielessäni ajattelin, että "tyypillistä suomalaista toimintaa", mutta tyydyin hiljaa pujottelemaan reppuni kanssa ohi. Odotellessani kyytiä aseman pihalla näin vartijan hinaavan tuota vetolaukkua ja ohjasi tuota miestä käsikynkkää. Miehen toisessa kädessä oli valkoinen keppi.

Haaste

Facebookin Vilkasta virkkausta -ryhmässä päätettiin ottaa "kesäksi valmis" -haaste, jossa puolisot ovat lujilla!

(Kuva on kopioitu ryhmän seinältä)

Rakastani hieman helpottaa ajatus, että valitsemani lanka sentään näyttää hieman farkkumaiselta. Tummempaa sävyä olisin halunnut, mutta se oli loppu ja uutta olisi joutunut odottamaan kuukauden päivät...

Huvia: Lankakori sekaisin -blogin salainen kevätarvonta

Mukana, kuin peräpukama!

Lankakori sekaisin -blogissa on käynnissä arvonta ja tottahan sitä piti sitten kahdella arvalla päästä mukaan. Elämässä pitää olla jännitystä! (Täytyykin muistaa lotota tällä viikolla...) Arvontaan pääsee osallistumaan alla olevan linkin kautta. Muistakaa lukea ohjeet :)

Salainen kevätarvonta

Työtä: Mitä läpä juunaa?

Harvinaisen hankalaa välillä tämä opiskelujen ja kodin yhdistäminen. Päivänä eräänä 2,5-vuotias huuteli "äiti, mitä teet?" Olisittepa nähneet ilmeen, kun vastasin, että "töitä". Puoliksi odotin, että seuraava kysymys olisi ollut "mitä se on"...

Parisen viikkoa myöhemmin lueskelin Sisäilmastoseminaarin kirjaa sohvalla, kun sama tytteli tulee viereen kädet farkkujen taskussa ja toteaa kovaan ääneen "mitä läpä juunaa!" Koita siinä sitten tyrskimiseltä jotain töitä saada tehtyä.

Täytyy sanoa, että Sisäilmastoseminaarin anti oli kyllä hyvä. Ainakin niiden esitelmien osalta, joita olin kuuntelemassa. Uuttakin tietoa tuli ja varsinkin lattiamuovipäällysteiden pehmittimiin liittyviä lisätutkimuksia odotan mielenkiinnolla. Seminaarissa kun ilmeni, ettei nykyinen betonin päällystettävyyden RH 85 % mahdollisesti olekaan riittävän alhainen, vaan ftalaattipohjaiset pehmittimet korvanneet uudet pehmittimet hajoavat vanhoja herkemmin emäksisen hydrolyysin vaikutuksesta, vaikka betoni RH olisi päällystyshetkellä niinkin alhainen kuin 75 %. Uusien pehmittimien hydrolyysialttiudesta johtuen ei siis C9-alkoholeja voida suoraan nimetä kosteusvaurioindikaattoreiksi.

Sisäilma-asiat ovat kovin tapetilla parhaillaan ja yleisesti puhutaan jo homehysteriastakin. Keskustelin taannoin erään julkishallinnon lääkärin kanssa, joka totesi, että "meillä pienikin nuha liitetään ensimmäisenä homeisiin". Tuntematon on kuitenkin pelottavaa. Eräskin luennoitsijamme totesi olevansa kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikilla hulluilla oli nimi, eikä heitä sen vuoksi pelätty. Sama pätee myös omien juurieni suhteen, jotka myös johtavat pienelle paikkakunnalle. Tästä väännettiin kyllä vitsiäkin, että olisiko Aspergillus versicolor vähemmän pelottava, jos sen nimi olisi vaikka Matti tai Maija...

Sisäilma-asioista kiinnostuneille lisätietoa löytyy esim. Sisäilmayhdistys ry:n kotisivuilta
Muita asumisterveyteen liittyviä sivustolinkkejä putoilee tänne varmasti jatkossakin.

Huvia: Mistä kaikki sai alkunsa...

Kaikelle on syynsä. Niin tällekin blogin aloitukselle.

Kaikki lähti siitä, että liityin Facebookissa Käsityöblogit-ryhmään. Bloggausajatus oli siis ollut jo kytemässä... Satuinpa sitten tutustumaan erään ryhmäläisen kautta Silmukan ytimestä -blogin huhtikuun SY-haasteeseen. Sateenkaari! Oih ja voih! Kävipäs sitten niin, että idea tuli, mutta blogi puuttui. Ta-daa! Nyt on molemmat!

Nyt pitää vain mennä tonkimaan lankapiilot, josko löytyisi vielä ideaan sopiva lankakin ilman, että "joudun" ostoksille.

Ja kävinhän tässä päivänä eräänä kauppareissulla nappaamassa paprikan hyllystä.

Onko tässä nyt pusuhuulet vai nyrkkeilyhanska? Tiedä häntä, mutta on se vekkulisti kasvanut ;)

Innostu ja onnistu!

Olipa kerran inssi, joka päätti aloittaa blogin...

No niin, tässä vaiheessa katosivat sitten nekin vähän lukijat, jotka tänne ovat saattaneet eksyä.

Bloggaaminen sitten aloitettiin inssille tyypilliseen tapaan. Googleen hakusanaksi "miten aloitan bloggaamisen". Ou jee! Hyviä ohjeita toisensa perään ja siinä vaiheessa, kun oli tullut ohjeita selattua 2 tuntia ilman ymmärrystä, lensivät ne nurkkaan ja akka nappuloiden kimppuun. Ei muuta kuin Bloggeriin. Nyt mennään tunteella! Innostu ja onnistu! Siinä mottoa koko loppuelämälle!

Että aihe. Tämä tuotti pään vaivaa. Mitä tykkään tehdä? No, töitä (siis jos niitä olisi). Työ on huvini. Entäs ne huvit sitten? Ne käy kyllä työstä! Siinä se Työtä ja huvia. Sopivassa sekoituksessa niin ei ala käymään homma tylsäksi.

Mutta vielä piti lisätä jotain omaperäistä, siispä eteen loihen lausumahan Kaipakka. Ja se ansaitseekin sitten ihan oman tarinansa!

Nyt on nimi ja aihe. Vielä pitää löytää jostain se aika...